Amerikkaan, Amerikkaan...
Kukapa olisi uskonut, että vielä tässä vaiheessa, kun jälkikasvu on saatu jo saatettua aikuisuuden kynnykselle ja sen yli, pääsisimme vielä toteuttamaan omankin nuoruuden haaveemme ja muuttamaan ulkomaille! Viime viikolla se kuitenkin vihdoin varmistui, että TODELLAKIN muutto Amerikan länsirannikolle tulee kuin tuleekin toteutumaan ja monen vuosikymmenen takaisesta haaveesta tulee vielä tässä iässä totta! Pääni ei ole vielä täysin sisäistänyt ajatusta, mutta päivä päivältä muutto kuitenkin lähenee ja vääjämätön muuttoruljanssi kaikkine nyansseineen alkaa. Omat tunteeni tuntuvat olevan kuin keskellä kiihkeintä Wimbledonin tennisturnausta: into <—> pelko, ihastus <—>ahdistus, into <—>pelko, ihastus <—> ahdistus... Ja päässäni vilisee listoja asioista, joista pitää muistaa ottaa selvää ja joita pitää muistaa tehdä. No, onneksi on aikaa. Noin 2kk ja 20 päivää. Glup. Sehän ei ole paljon mitään. Semminkin kun k...