Uneton Seattlessa

Olemme siipan kanssa saaneet suuren onnen tutustua ihaniin, eläkeläisnaapureihimme. Yksi uskomattomimmista ja häkellyttävimmistä persoonista tässä talossa, on 95v hauska ja elämäniloinen hattuleidi, joka siitä huolimatta, ettei enää oikein näe eikä kuule, valmistaa englantilaisten kuninkaallisten tyyliin pillerihattuja kaikenlaisesta kierrätys ja roskiskamasta. Samalla hän mielellään kertoo uskomattomasta elämästään Hollywoodin suuruuksien muotisuunnittelijana ja hoviompelijattarena. Hänen vitsinsä ovat suorastaan tikahduttavan hauskaa kuultavaa eikä hän karta "likaisiakaan yksityiskohtia". Hänen värikäs elämänsä ja edelleen elämäniloa tihkuva olemuksensa vetää aika nöyräksi. Saisipa istutettua itseensä edes pienen osan tuosta kuplivasta elämänilosta ja kiitollisuudesta elämää kohtaan kaikkine väreineen! Kiitos ihanien naapuriemme, eilen pääsimme osallisiksi myös Olympian kaupungissa jo 25:ttä kertaa järjestettävästä Procession of the Species eli yhteisölli...

Ford Escapemme nokka suuntasi pitkäperjantaiaamuna kohti Redwood National ja State Parkin ikiaikaisia punapuumetsiä, sillä haavenamme oli nähdä näitä metsien jättiläisiä ja kokea itse niiden suuruusluokka.  Mennessä päädyimme valitsemaan nopeamman ja vähemmän näyttävän reitin Interstate-5:sta etelään. Tuota 465 mailin (748km) matkaa teimme Pohjois-Kalifornian Crescent Cityyn Tyynenmeren rannalle n 8 tuntia useilla pasikuikilla ja ruokailu- ja starbucks -pysähdyksillä venytettynä. Crescent Cityssä päätimme pysähtyä syömään varsin mukavaan Chart Roomiin meren rannalle tietenkin, sillä uumoilimme majapaikkakuntamme Klamathin olevan niin pieni, ettei sieltä välttämättä löytyisi ruokapaikkaa, ainakaan tällaiselle ruokavammaiselle (gluteenitonta ruokavaliota tai muuta erityisruokavaliota noudattavat ymmärtävät mistä puhun ;-) oli muuten varsin hyvin uumoiltu. Paikkakunnalla ei toiminut edes kännykkä, muuta kuin hotellissa, jossa, by the way, minun hämmästyksekseni tarjoiltiin...