Uneton Seattlessa

Syyskuun lopun aamu täällä Tyynenmeren rannalla avautuu silmieni edessä kauniin tyynenä ja aurinkoisena, mutta lämpömittarin mukaan ulkona on käyty 36F:ssa eli +2.2C asteessa (!) Siippani laittoi tuuletuksen ohjauskytkimestä lämmityksen päälle eilen illalla, ja toissa-aamuna laitoimme Suomesta vierailulla olleen ystäväni kanssa jo butaanikaasua käyttävän kaasutakkammekin päälle, jotta tarkenimme syödä aamupalaa. Ensi yöksi minun on vaihdettava kesäaikainen peittommekin jo  paksumpaan talvipeittoon. Niin se muuttuu nopeasti säätilat ja lämpötilat täälläkin syksyisiksi, vaikka asuinpaikkamme täällä USAn Northwestissä on likimain samoilla leveyspiireillä kuin keski-Ranska, Itävalta ja Slovakia Euroopan puolella. Ja niinhän se menee ystävät, että kaikki, ihan kaikki,  niin hyvä ja onnellinen kuin kivulias ja hankalakin, loppuu aikanaan. Kuten täällä Budd Inletin rannalla kesä (tänäaamuna tuntui, että syksykin muuttuu jo pian talveksi!) sekä meikäläisen housewaifaus tä...

Seuraavaksi poikani vierailun ajalle tekemästämme bucket listista oli Boeing Factory Tour, jonne suuntasimme jalat vielä Mt. Rainierin valloituksesta kankeina (ainakin minulla :-) Ajelimme Seattlen pohjoispuolelle Everettiin Boeingin Future of Flight - tehtaalle, jossa paikallisopas kierrätti turistiryhmäämme bussilla ja kävellen läpi maailman suurimman rakennuksen, 800 jääkiekkokaukalon ja n 80 jalkapallokentän kokoisessa tehdashallissa sekä sen huoltokäytävillä ja jättimäisissä hisseissä. Ennen kierrosta kuitenkin kamerat, ja itse asiassa kaikki omaisuus kerättiin tarkasti pois ennen kierrosta, jotta kuvia noista huikeista Boeing-tehtaan tiloista eikä siellä valmisteilla olevista lentokonejärkäleistä pystyisi ulkomaailmalle julkaisemaan. Niinpä tämäkin postaus jää vähin valokuvin toteutetuksi ja vain kuvailevaan kieleen perustuvaksi kuvaukseksi vierailusta. Tällä Boeingin tehtaalla oli järjettömän kokoisia kuljetuskonejärkäleitä sekä uusimpien mallejen valmistusversio...

Nyt se sitten tapahtui. Musta SUV Ford Interceptor pysähtyi autoni taakse. Luotiliivein varustautunut mustapaitainen, ehta amerikkalainen poliisimies käveli autoni viereen, repsikan puolelle(!) ja kysyi heti ensi töikseen miten minulla menee, periamerikkalaiseen tervehtimistapaan. Suomalainen poliisi olisi todennäköisesti    tokaissut minulle paljon suoraviivaisemmin: ”Ajokortti ja rekisteriote!”, kädet samalla haalarien mustalle nahkavyölle, vatsakummun eteen hakeutuen. Ennen pysähtymistäni olin kieltämättä ehtinyt ajatella, että vilkkuvalot takanani eivät koskeneet minua, vaan että tämä musta, paikallisen, amerikkalaisen poliisin käyttämä maasturi olisi menossa vilkut päällä ohitseni, pysäyttämään oikeaa varasta tai liikenteen vaarantajaa. Mutta kuten todettua, luuloni osoittautui, kuten niin usein, vääräksi (mieheni tapaakin sanoa: ”Assumption is a mother of all the fuck ups.”)  Olin ajanut 20mi/h eli n 33km/h läpi minulle oudon asuinalueen oikaistakse...

Nuorempi poikamme saapui viime viikolla odotetulle vierailulle tänne Pacific Northwestiin (jippii!) ja niinpä etukäteen tekemältämme "bucket listilta" oli aika alkaa kaluta kohteita lävitse, koska varsin hyvin tiesimme, ettei tämän pikkukaupungin meno tietenkään riitä tuollaisen nuoren aikuisen tiedon ja kokemisen janoa sammuttamaan. Ja ensimmäisenähän sitä nuori(kin) ihminen haluaa tietenkin Paratiisiin ;-) Niinpä lähdimme valloittamaan "meidän vuorta", Mt. Rainier- tulivuoren rinteitä. 77 mailin ajomatkassa kesti meiltä 2h, sillä liian kokemattomina päätimme lähteä vuorelle vasta klo 10.00. Opimme varsin nopeasti, mitä myöhäinen lähtöajankohtamme tarkoitti amerikkalaisen, pitkän Labour day - viikonlopun sunnuntaina. Matelimme luonnonpuiston porteille silmänkantamattomiin näkyvässä yhtenäisessä autojonossa ja manasimme ajattelemattomuuttamme. Olimme kuvitelleet, että ehtisimme takaisin kotiin iltapäiväksi ja pakanneet mukaan vain pienet eväät. No, ruokailu...