Uneton Seattlessa

Viime viikonlopun kunniaksi poikkesimme siippani kanssa Seattlessa ja sen suositussa Chihuli Garden and Glass Galleryssa. Dale Chihuli on paikallinen lasitaiteilija,  jonka teoksia on ollut näytillä myös Euroopassa ja joka on ilmeisen tunnettu lasitaiteen piireissä. Näyttely oli upea väriloistossaan, mutta täytyy myöntää, ettei se Guggenheimille kuitenkaan ihan pärjää. Taidenäyttelyn lisäksi hämmästelimme mm. Amazonin korkeita lasitoimistotaloja sekä Amazonin työntekijöidensä innovointi- ja ajattelupaikaksi rakentamaa The Spheresin lasipalloa, nautimme espressoa (minä Kombuchaa ;-) Starbucksin kotikaupungissa poikkeuksellisesti pienestä, italialaisesta katukahvilasta ja poikkesimme Whole Foodsissa syömässä ehkä maailman parasta itse noutotiskeistä kokoamaamme buffet-salaattia (gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyi hienosti!) ja tietysti talsimme ympäriinsä, törmäsimme Pirkko-nimiseen Marimekko-kauppaan, Monorailasimme  sekä eksyimme onnistuneesti paikalliseen o...

Eilen lähdin nauttimaan hienosta aamusta talsien Olympian katuja tässä East Bayn ja West Bayn rannalla ja tässä hiukan kuvia siltä reissulta. Tältä siis näyttää lähimmän 2km:n matkan päässä meidän asunnoltamme. Täällä rakennetaan paljon ja kerrostalot tehdään lähinnä puusta(!), joskin tuo parhaalle paikalle, meren rantaan nouseva korkea rumilus, on käsittääkseni metallirunkoinen.

Tapasin eilen sporttisen, iloisen, lämminsydämisen ja auttavaisen täkäläisen rehtorin, Allisonin, joka ystävällisesti auttoi minut alkuun päästäkseni vapaaehtoiseksi paikalliselle alakoululle. Täytin hänen ohjeistamanaan netissä oikein virallisen monisivuisen hakemuksen, jossa kyseltiin niin rikosrekisteristä kuin myös vapaaehtoistoiveistani sekä vahvuuksistani ja taustastani. Vapaaehtoistyöhakemus oli koulukohtainen, joten merkkasin kaikki lähialueen elementary schoolit listalle, ymmärtämättä niiden painotuksista, laadusta tai edes sijainnista hölkäsen pöläystä.  En ymmärtänyt myöskään hakemuksessa olleista vapaaehtoistyön suuntautumisen valintalistan vaihtoehdoista (esim. PTA, Friends to Friends, Lunch, Reading buddies, Field Trips etc) juuri mitään. Sen verran kuitenkin, että valitsin joka koululla vapaaehtoistyön tekemisen vaihtoehdoksi helping teacher in the class room ja muutaman muun tutulta kuulostavan toiminnan kouluilla. Katsotaan nyt sitten kykenevätkö tekemään taust...

No huhhuh. Nyt on ihan tavallisen tytön pää pikkuisen pyörällä! Siipan paikallinen työtoveri (jonka olen tavannut tasan kaksi kertaa n 10 min ajan) halusi nimittäin viedä minut tutustumaan paikallisen Rotary-clubin toimintaan ja ennen kaikkea ihmisiin. No yli-kilttinä ja vapaaehtoistyöstä yli-innostuneena, en kokenut voivani kieltäytyä kunniasta (kiltin tytön syndroomasta kärsivät tietänevät mistä puhun). En ollut lainkaan valmistautunut lipun ja isänmaan kunnioitusseremonioihin, puhumattakaan Rotary-aatteen kulmakivien yhdessälausumiseen, yhteislauluun ”Beautiful America”, kymmeniin palkitsemiseeremonioihin sekä boy scout -liikkeen markkinointipuheisiin (täällä muuten tytöt ja pojat pidetään visusti toisistaan erillään, ainakin boy scout -toiminnassa, jossa tytöt ovat voineet ja saaneet olla mukana vasta muutamia vuosia!!? MITÄ?!?)  Vähiten kuitenkaan ymmärsin verkostoitumisesta, joka tuossa juhlavassa n 100 hengen lounastilaisuudessa oli ilmeisesti kaiken a ja o. Minut esi...

Saatoin siippani  jälleen töihin tänäaamuna ja päätin, että suuntaan askeleeni Walmartiin, sillä kauppalistalle oli kertynyt sekalainen seurakunta ostettavaa. Matkaa lähimpään ”mekkaan” on liki 10 mailia, eli täältä Olympian kaupungin puolelta ei tätä maailman suurinta (työntekijämäärältään) kauppaa löydy. Naapurikylistä tai oikeastaan Olympian suburbilta kyllä. Sisään mennessäni ajatukseni oli, että tutkisin jokaikisen hyllyjen välin ja ihmettelisin mitä kaikkea tuo kauppojen kauppa oikein pitää sisällään (vähän niinkuin Pirkanmaalaiset, kun he suuntaavat autonsa ja askeleensa kohti Tuurin kyläkauppaa ;-)No, jaksoin käydä läpi tuote tuotteelta noin 10 ensimmäistä välikköä, sitten huolestuin, etten saisi millään ostettua kaikkea tarvittavaa, jos vain tutkisin mitä kaikkea kaupasta löytyy. Niinpä päätin jättää joitakin hyllyjen välejä tutkimatta ja oikaisin grocery osastolta suoraan kosmetiikka- ja personal hygiene osastoille. Kiemurtelu ja kääntyily tuon jättikaupan hyllyjenväl...

Täällä USA:n luoteiskolkassa on muutaman päivän ollut ennennäkemättömän lämmintä ja kukat ja puut ovat puhjenneet kukkimaan. Lämpötila on ollut parhaimmillaan liki 80F eli suomalainen helleraja on ylitetty! Uskomatonta se on paitsi meistä pohjoismaalaisista, myös paikallisten ihmisten mielestä. Ja tv:n meteorologitkin ovat vahvistaneet ettei milloinkaan virallisten lämpötilamittausten aikana ole ollut maaliskuussa näin lämmintä. Eli ihan ennenkokematonta on tällainen keli. No, tänään taivas on mennyt pilveen ja lämpötilatkin jääneet keskiarvoämpötiloihin, joten ei sentään makeaa ihan koko mahan täydeltä!

Tänään sain uusia ystäviä! =) Olin nimittäin lukenut yhtiömme ”bulletin boardilta”, että maanantaisin yhtiömme klubitalolla kokoonnutaan kahvin merkeissä. Minähän siis suuntasin kulkuni siipan töihin saattamisen jälkeen läheiselle klubitalolle oma teepussi ja juuri kaupasta hankkimiani ruskealla sokerilla makeutettuja Skinny Rice Cakeja kassissani. Olin siis mielestäni varsin hyvin varustautunut ;-) Astuessani ensimmäistä kertaa klubitalomme raollaan olevasta ovesta sisään, mietin hetken minkähän edessä olevista ovista takaa mahtaisin löytää naapurini ja olisiko paikalla ehkä juuri ketään. Kuulin kuitenkin keskustelun ääniä edessäni olevan oven takaa ja päätin rohkaista mieleni ja avata oven. Ilokseni löysin oven takaa kuusi vanhempaa leidiä, jotka näyttivät olevan kahvinkeiton kimpussa. Ensin juuri kukaan ei reagoinut minuun juuri muuta kuin tervehtimällä, mutta sitten muutama leideistä tuli kättelemään minua ja kyselemään, että kukas minä olen ja mistä talosta ja asunnosta. S...

Lähdimme eilen aurinkoisen sunnuntain kunniaksi Mount Rainierin tulivuorelle  ”meidän vuorelle”, kuten paikalliset sitä kuulemma kutsuvat vähän patikoimaan. Matkaa kertyi 1,5h edestä, joka lienee kilometreissä n 130 . Matka oli mielestäni varsin mielenkiintoinen, sillä jo n 20mailia ennen Paradise-nimiseen puistoon pääsyä, me tulimme yhdelle Mount Rainier tulivuorialueen portille, jossa maksettiin puiston sisäänpääsystä. 60 dollaria (!) köyhempinä ajoimme pitkän ja syheröisen vuoristotien päähän, jossa totesimme, että n 500 muutakin autokuntaa oli pättänyt tulla nauttimaan aurinkoisesta ja lämpimästä sunnuntaista. Porukkaa siis riitti, mutta toisaalta niin riitti vuorenrinnettäkin lähes silmänkantamattomiin. Onneksi siippani oli kaukaa viisas ja älysi pysähtyä Asherissa Whittakerin vierailijakeskuksella ja hommata meille lumikengät vuokralle. Samalla meille selvisi, ettei meillä olisi mitään asiaa puistoon ilman lumiketjuja. Ne kun kuulemma ovat lain mukaan pakko olla joka ...

Olemme ehtineet liikkua ympäri Pacific Northwestiä (kuten tätä kolkkaa USA:sta usein paikallisten toimesta kutsutaan) tässä muutaman viikon aikana melkolailla paljon ja jopa minä (!! erityisherkät ymmärtävät jälleen miksi huutomerkit) olen uskaltanut ajaa välillä jopa 6-7 -kaistaiseksi levittyvää freeway I5:ttä pitkin.  Ja uskokaa tai älkää, olen ajanut autoa tuolla samaisella moottoritiellä myös ihan yksin!! Siippaa töihin viedessäni noin 10 mailin matkan, mutta olen itse kuitenkin hurjan ylpeä saavutuksestani! Ja tänä keväänä minun on uskallettava saattaa siippa lentokentälle Seattleen asti ja ajettava ihan yksin sieltä takaisin kotiin (ajatus aiheuttaa minussa vielä pelonsekaista kauhua...) Liikenne varsinkin moottoriteillä on mielestäni todella pelottavaa, sillä niin henkilöautot (joista suurin osa täällä on suuria kuin suomalaiset pakettiautot) kuin kuorma- ja rekka-autotkin ajavat ihan millä kaistalla sattuvat haluamaan ja vaihtelevat kaistaa jatkuvasti.  Tääll...

Tässä päivänä eräänä kävin paikallisella punttisalilla, jossa tilaa oli vähintään Suomen kotikulmien S-marketin verran ja steppereitä, juoksumattoja ym lämmittelylaitteita vähintäänkin 50:lle hengelle yhtäaikaiseen harjoitukseen! Mutta paitsi punttisalilla (jonka jäsenyyden siis rakas siippani oli minulle hämmentävän ihanasti hommannut jo etukäteen, pus <3) uskaltauduin myös paikalliselle ryhmäliikuntatunnille tässä männäpäivänä. Tunti oli nimeltään MixxedFit, ja muistutti lähinnä Zumbaa R&B musiikkiin. Voi  pojat, olisin totisesti tarvinnut tunnille sekä korvatulpat, että Peltorit (erityisherkät ymmärtävät mistä puhun ;-), mutta ihme kyllä korvani eivät pahemmin soineet, vaikka volyymit muistuttivat lähinnä yökerhon diskoa aamukahden ja -kolmen välissä, kun bailaamaan lähteneet ihmiset ovat jo nauttineet miestä ja naista vahvempaa sen verran, ettei tanssimusiikki kuulu kuin volyymit täysillä kaiken sen huudon takaa... Jumppaohjaajamme, Nicoleksi itsensä esitellyt violet...

Suuren maailman meininkiä olemme käyneet ihmettelemässä läheisessä Seattlen kaupungissa, joka muuten saa nimensä kahden suuren intiaaniheimon (Suquamish & Duwamish) päällikön Si’ahl:in mukaan. Poikkesimme myös kuvassa näkyvässä Space Needlessä, joka on vain muutaman kymmenen metriä korkeampi kuin Näsinneula. Seattlessa oli kylmää, tuulista, mutta aurinkoista. Kaikenkaikkiaankin täällä USA:n northwestissa kuin myös ymmärtääkseni Kanadan puolella on ollut normaalia kylmenpää. Lämpötilat ovat heiluneet aina pikkupakkasesta pitkään aluksi noin +4C asteeseen, mutta ihan viime päivinä on päästy jopa yli +10C:een. Ja loppuviikolle luvataan jopa +15C asteen lämpötiloja eli kevät tulee, jippii!! Seattlessa poikkesimme mm. Pike Placella, joka on siis paikallinen kauppahalli, jossa myydään tavaroita ja ruokia laidasta laitaan:  Onnistuin löytämään myös paikallisen Trump towerin: Seattlen kahdet kasvot näkyivät selvästi jo lyhyen vierailun aikana. Yhtäältä kaupun...

Viime viikolla, siis ensimmäisellä USA-viikollani, poikkesimme jälkikasvun kanssa laskettelulomalla Kanadan puolella Whistler-Blackcombissa. Jenkkiläisesti autoillen  matka kesti n 5,5h ja maisemat varsinkin Vancouverin liepeillä olivat varsin mahtavat. I-5 moottoritie, joka kulkee länsirannikkoa pitkin etelä-pohjoissuuntaisesti, on ainakin täällä luoteis-USAn kohdalla todella vilkasliikenteinen ja välillä jopa 8-kaistaiseksi (yhteen suuntaan!) levittäytyessään myös pelottava paikka ajella. Ruuhkia, siis ihan oikeita ison maailman ruuhkia, on päivittäin useita ja koskaan ei voi tietää kuinka kauan ajomatka esimerkiksi täältä Olympiasta Seattleen kestää. Se voi vähemmän vilkkaalla hetkellä ilman tien tukkivia onnettomuuksia sujua vain 1h15min ajassa, kun taas onnettomuuden/onnettomuuksien sattuessa ajomatkan kesto voi kasvaa jopa kolminkertaiseksi.  Ja jos päättää olla menemättä ruuhkaiselle moottoritielle tai kiertää ruuhkan, kasvaa matkan pituus siinä määrin huomattavas...