Hikoilua paikalliseen tapaan
Tässä päivänä eräänä kävin paikallisella punttisalilla, jossa tilaa oli vähintään Suomen kotikulmien S-marketin verran ja steppereitä, juoksumattoja ym lämmittelylaitteita vähintäänkin 50:lle hengelle yhtäaikaiseen harjoitukseen!
Mutta paitsi punttisalilla (jonka jäsenyyden siis rakas siippani oli minulle hämmentävän ihanasti hommannut jo etukäteen, pus <3) uskaltauduin myös paikalliselle ryhmäliikuntatunnille tässä männäpäivänä. Tunti oli nimeltään MixxedFit, ja muistutti lähinnä Zumbaa R&B musiikkiin. Voi pojat, olisin totisesti tarvinnut tunnille sekä korvatulpat, että Peltorit (erityisherkät ymmärtävät mistä puhun ;-), mutta ihme kyllä korvani eivät pahemmin soineet, vaikka volyymit muistuttivat lähinnä yökerhon diskoa aamukahden ja -kolmen välissä, kun bailaamaan lähteneet ihmiset ovat jo nauttineet miestä ja naista vahvempaa sen verran, ettei tanssimusiikki kuulu kuin volyymit täysillä kaiken sen huudon takaa...
Jumppaohjaajamme, Nicoleksi itsensä esitellyt violettitukkainen keski-ikäinen nainen, tuli luokseni ja kysyi olenko ensimmäistä kertaa tutustumassa MixxedFit -tunnille ja totesi, että älä ihmettele, jos olet kuin puulla päähän lyöty tunnin jälkeen. Pääasia kuulemma oli, että minulla olisi hymy huulilla ja hiki pinnassa. Liikkeillä ja suunnilla ei olisi kuulemma niin suurta väliä.
Nicole huusi ja heilui ja usutti meitäkin huutamaan vähän väliä vatsanpohjasta asti: ”hey, hey” -huutoja. Hämmentävää tunnilla oli (musiikin volyymin, huutamisen ja diskovalojen lisäksi), kun ohjaaja kesken tunnin pyysi erästä kanssajumppaajaa vetämään/ohjaamaan seuraavan tanssillisen biisin. Tuo tummmahipiäinen, kurvikas ja iloinen nainen oli aivan suvereeni liikkumisessa ja rytmissäpysymisessä. Hän kykeni liikuttamaan ylä- ja alavartaloaan eri suuntiin samanaikaisesti ja näytti silminnähden nauttivan jumppaohjaajana toimimisesta.Heittelipä ylävitosiakin jumppaosuutensa päätyttyä!
Itse en missään nimessä olisi pystynyt samaan ja koetinkin mielessäni kuvitella mitä olisi tapahtunut kotipuolessa, kun jumppaohjaaja olisi yhtäkkiä pyytänyt jotakuta jumppaajista ohjaamaan jumppaa sinne kaikkien muiden eteen. Todennäköisesti kyseinen jumppaaja olisi punastellut ja estellyt ja mahdollisesti pelästynyt jopa niin, että olisi lähtenyt jumppasalista raamit kaulassa.
No all in all, pysyin yllättävänkin hyvin mukana liikkeissä ja suunnissa, vaikka edellisestä jumppatunnistani on kulunut vuosia. Ehkä pitkästä jumppa- ja tanssitaustasta oli tässä kohtaa hyötyä =) uskaltautuisinkohan jumpalle myös uudestaan? Ehkä joogaan...
Mutta paitsi punttisalilla (jonka jäsenyyden siis rakas siippani oli minulle hämmentävän ihanasti hommannut jo etukäteen, pus <3) uskaltauduin myös paikalliselle ryhmäliikuntatunnille tässä männäpäivänä. Tunti oli nimeltään MixxedFit, ja muistutti lähinnä Zumbaa R&B musiikkiin. Voi pojat, olisin totisesti tarvinnut tunnille sekä korvatulpat, että Peltorit (erityisherkät ymmärtävät mistä puhun ;-), mutta ihme kyllä korvani eivät pahemmin soineet, vaikka volyymit muistuttivat lähinnä yökerhon diskoa aamukahden ja -kolmen välissä, kun bailaamaan lähteneet ihmiset ovat jo nauttineet miestä ja naista vahvempaa sen verran, ettei tanssimusiikki kuulu kuin volyymit täysillä kaiken sen huudon takaa...
Jumppaohjaajamme, Nicoleksi itsensä esitellyt violettitukkainen keski-ikäinen nainen, tuli luokseni ja kysyi olenko ensimmäistä kertaa tutustumassa MixxedFit -tunnille ja totesi, että älä ihmettele, jos olet kuin puulla päähän lyöty tunnin jälkeen. Pääasia kuulemma oli, että minulla olisi hymy huulilla ja hiki pinnassa. Liikkeillä ja suunnilla ei olisi kuulemma niin suurta väliä.
Nicole huusi ja heilui ja usutti meitäkin huutamaan vähän väliä vatsanpohjasta asti: ”hey, hey” -huutoja. Hämmentävää tunnilla oli (musiikin volyymin, huutamisen ja diskovalojen lisäksi), kun ohjaaja kesken tunnin pyysi erästä kanssajumppaajaa vetämään/ohjaamaan seuraavan tanssillisen biisin. Tuo tummmahipiäinen, kurvikas ja iloinen nainen oli aivan suvereeni liikkumisessa ja rytmissäpysymisessä. Hän kykeni liikuttamaan ylä- ja alavartaloaan eri suuntiin samanaikaisesti ja näytti silminnähden nauttivan jumppaohjaajana toimimisesta.Heittelipä ylävitosiakin jumppaosuutensa päätyttyä!
Itse en missään nimessä olisi pystynyt samaan ja koetinkin mielessäni kuvitella mitä olisi tapahtunut kotipuolessa, kun jumppaohjaaja olisi yhtäkkiä pyytänyt jotakuta jumppaajista ohjaamaan jumppaa sinne kaikkien muiden eteen. Todennäköisesti kyseinen jumppaaja olisi punastellut ja estellyt ja mahdollisesti pelästynyt jopa niin, että olisi lähtenyt jumppasalista raamit kaulassa.
No all in all, pysyin yllättävänkin hyvin mukana liikkeissä ja suunnissa, vaikka edellisestä jumppatunnistani on kulunut vuosia. Ehkä pitkästä jumppa- ja tanssitaustasta oli tässä kohtaa hyötyä =) uskaltautuisinkohan jumpalle myös uudestaan? Ehkä joogaan...
Comments
Post a Comment