Seattlen ihmeitä
Viime viikonlopun kunniaksi poikkesimme siippani kanssa Seattlessa ja sen suositussa Chihuli Garden and Glass Galleryssa. Dale Chihuli on paikallinen lasitaiteilija, jonka teoksia on ollut näytillä myös Euroopassa ja joka on ilmeisen tunnettu lasitaiteen piireissä. Näyttely oli upea väriloistossaan, mutta täytyy myöntää, ettei se Guggenheimille kuitenkaan ihan pärjää.
Taidenäyttelyn lisäksi hämmästelimme mm. Amazonin korkeita lasitoimistotaloja sekä Amazonin työntekijöidensä innovointi- ja ajattelupaikaksi rakentamaa The Spheresin lasipalloa, nautimme espressoa (minä Kombuchaa ;-) Starbucksin kotikaupungissa poikkeuksellisesti pienestä, italialaisesta katukahvilasta ja poikkesimme Whole Foodsissa syömässä ehkä maailman parasta itse noutotiskeistä kokoamaamme buffet-salaattia (gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyi hienosti!) ja tietysti talsimme ympäriinsä, törmäsimme Pirkko-nimiseen Marimekko-kauppaan, Monorailasimme sekä eksyimme onnistuneesti paikalliseen olutpanimoravintolaan.
Kun aurinko alkoi laskea suuntasimme Ford Escapen nokan kohti n 20mailin päässä sijaitsevia Woodinvillen winereita. Hassu paikka muuten! Upea Chateau St. Michel ja monta muuta viinitarhaa ovat vain markkinointi- ja myyntitarkoituksessa paikalle rakennettuja winereita, joiden varsinaiset viiniköynnökset ja -tarhat sijaisevat vuorien toisella puolella, satojen kilometrien päässä Seattlesta.
Näillä feikkiviinitarhoilla ihmiset käyvät tuhatpäin nautiskelemassa tilojen viineistä ja hankkimassa samalla itselleen muutaman viinipullon kotiinviemisiksi (ei sillä etteikö samoja viinejä saisi oman kodin lähellä sijaitsevasta supermarketistakin, mutta onhan siinä ihan eri kaiku ja kenties makukin, kun on ostanut sen ihan oikelta viinitilalta ;-), tiloilla pidettävistä konserteista ja viettävätpä perhepiknikkejäkin niiden upeissa puistoissa. Tilat ovat kuitenkin sen verran maaseudulla, että mieleen tuli miten ihmeessä nämä samat ihmiset pääsevät winereista onnellisesti kotihinsa omilla autoillaan! No, paikallisen sheriffin kanssa on varmaan sovittu sakotuskäytännöstä kuin ainakin Münchenin esikaupunkialueen Biergartenitkin.
Taidenäyttelyn lisäksi hämmästelimme mm. Amazonin korkeita lasitoimistotaloja sekä Amazonin työntekijöidensä innovointi- ja ajattelupaikaksi rakentamaa The Spheresin lasipalloa, nautimme espressoa (minä Kombuchaa ;-) Starbucksin kotikaupungissa poikkeuksellisesti pienestä, italialaisesta katukahvilasta ja poikkesimme Whole Foodsissa syömässä ehkä maailman parasta itse noutotiskeistä kokoamaamme buffet-salaattia (gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyi hienosti!) ja tietysti talsimme ympäriinsä, törmäsimme Pirkko-nimiseen Marimekko-kauppaan, Monorailasimme sekä eksyimme onnistuneesti paikalliseen olutpanimoravintolaan.
Kun aurinko alkoi laskea suuntasimme Ford Escapen nokan kohti n 20mailin päässä sijaitsevia Woodinvillen winereita. Hassu paikka muuten! Upea Chateau St. Michel ja monta muuta viinitarhaa ovat vain markkinointi- ja myyntitarkoituksessa paikalle rakennettuja winereita, joiden varsinaiset viiniköynnökset ja -tarhat sijaisevat vuorien toisella puolella, satojen kilometrien päässä Seattlesta.
Näillä feikkiviinitarhoilla ihmiset käyvät tuhatpäin nautiskelemassa tilojen viineistä ja hankkimassa samalla itselleen muutaman viinipullon kotiinviemisiksi (ei sillä etteikö samoja viinejä saisi oman kodin lähellä sijaitsevasta supermarketistakin, mutta onhan siinä ihan eri kaiku ja kenties makukin, kun on ostanut sen ihan oikelta viinitilalta ;-), tiloilla pidettävistä konserteista ja viettävätpä perhepiknikkejäkin niiden upeissa puistoissa. Tilat ovat kuitenkin sen verran maaseudulla, että mieleen tuli miten ihmeessä nämä samat ihmiset pääsevät winereista onnellisesti kotihinsa omilla autoillaan! No, paikallisen sheriffin kanssa on varmaan sovittu sakotuskäytännöstä kuin ainakin Münchenin esikaupunkialueen Biergartenitkin.
Comments
Post a Comment