Ajankulua ja koti-ikävää

Olen kulutellut tätäa housewife-aikaani paitsi seikkailijasiippani kanssa ympäristööni tutustuen ja tätä blogia kirjoittaen myös villasukkia neuloen, pöytätabletteja virkaten, ukuleleä soitellen, kuin myös ovikoristetta askarrellen. 

Hassua muuten, miten oma suomalaisuus saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun siirtyy tarpeeksi kauas kotoa! Ja miten ylpeäksi sitä tunteekaan itsensä sen johdosta, että on juurikin suomalainen. No, siksipä päätin ostaa Jo-Ann craft storesta sekä Hobby Lobbysta juurikin suomen lipun värisiä lankoja ja maaleja =)  halusin, että muutkin näkevät kaipuuni ja ylpeyteni kotimaatani kohtaan. Huvittavaa!

Ja samalla, kun langat ja maalit ovat kuluneet askarrellessa paskarrellessa, on kulunut niin television kaukosäädin kuin myös suomalainen popmusiikki, joka pauhaa lähes taukoamatta siippani miltei ensimmäiseksi tänne saavuttuaan hommaamistaan  (ei yllättäne hänet tuntevia millään tavalla ;-) Sonoksen kajareista.

Koti-ikävähän siinä tulee, kun kuuntelee lähes taukoamatta musiikkia, joka muistuttaa olemassaolollaan siitä, miten kaukana kotoa sitä onkaan. Välillä päätinkin, että suomalaista musiikkia ei meillä saa soittaa, sillä en kestä sen mukanaan tuomaa ikävää, jota tunnen omaa jälkikasvuani sekä muita sukulaisia kohtaan, jotka siis ovat siellä pallon toisella puolella eivätkä täällä minun kanssani jakamassa tätä kokemusta. Nyyh.

Väsätessäni tuota sinivalkoista, ehkä huvittavankin isänmaallista ovikoristetta, tulvahti mieleeni Jukka Kuoppamäen tuttu laulu sinivalkoisuudesta ja itkuksihan sekin ilta sitten meni...

🎶..kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin...🎶