Taas mennään: PORT TOWNSEND JA WHIDBEY ISLAND
Oli taas luvattu niiiin upeaa viikonloppusäätä, etteihän siinä auttanut jälleen muu kuin lähteä tutkimaan paikkoja Olympic peninsulaan. Itse olisin voinut pitää pienen tauon lähiympäristön jatkuvasta tutkimisesta (erityisherkät sekä unettomat varmasti lukevat ajatuksiani), mutta toisaalta täälläolo seikkailijasiippani kanssa ei ole ainakaan tylsää paikallaanoloa ;-)
Laitoimme siis kellon soittamaan lauantaiaamuna jo klo 7 ja suuntasimme ajoissa tien päälle. Aamusella ilma oli kuitenkin vielä niin sumuinen, että siippani jo aiemmin kokemat vuonomaiset maisemat Olympic-niemimaan rannalla jäivät minulta valitettavasti näkemättä.
Saavuimme historialliseen Port Townsendiin niemimaan koilliskulmaan sopivasti klo 11 lauttaa varten. Portilla meille kuitenkin kerrottiin, että ilman varausta klo 11 lauttaan ei enää olisi asiaa, sillä lautta oli jo täynnä. Onneksi todennäköisyys, että mahtuisimme seuraavaan, klo 12.30 lauttaan oli suuri ja niinpä jäimme parkkiin lauttajonoon ja suuntasimme askeleemme historiallisen Port Townsendin keskustaan.
Kaupunki sijaitsi osittain korkean hiekkapenkereen päällä ja oli amerikkalaiseksi pikkukaupungiksi oikein viehättävä oikeasti vanhoine (1800-luvulta olevine) rakennuksineen. Pääkatu sitävastoin oli rakennettu joko täytemaalle rantaan tai sitten aiemmin paikalla olleelle hiekkarannalle. Auringonpaisteesta huolimatta lämpötila jäi viileästä merestä johtuen vain n 54F eli n 12C asteeseen, mutta löysimme rantakadulta varsin cosyn rantakahvilan, josta sai kaiken lisäksi oikein hyvää, tummapaahtoista espressoa siippani iloksi (amerikkalainen kahvi kun on kuulemma normisti ihan hirveää kuraa =) itsekin olin toki ilahtunut lakritsijuuriteestäni, joka oli haudutettu ihan oikeista lakritsijuuren paloista ja oli oikein herkullista.
Puolenpäivän jälkeen jatkoimme matkaamme lautalla Whidbey islandille, joka on noin 40mailia pitkä, kapea saari Seattlen ja Olympic-niemimaan välissä keskellä Pudget soundin pitkänpitkää ja kapeaa merenlahtea (kts. kuva, jossa reittimme merkitty punaisella)
Whidbeyllä poikkesimme Ebey -luonnonpuistossa vähän jaloittelemassa ja ihailemassa upeita merimaisemia kohti avoimempaa Tyyntämerta. Puiston Bluff-polku johdatti meidät huikaisevalle (lue: pelottavalle!) korkeudelle pitkin merenrannassa kohoavaa hiekkapengertä. Muistoksi puistosta saimme paitsi upeita valokuvia, myös sakot, sillä eihän meillä ollut Discover-passia, jolla parkki ja käynti puistossa olisi pitänyt maksaa. Emme kertakaikkiaan tienneet mistä sellainen olisi pitänyt ostaa! No, nyt sellainen on hommattu netistä ja tulevat kansallis- ja luonnonpuistovierailut pitäisi olla hyvinkin pitkälti sillä kuitattu. Toivottavasti ainakin!
Whidbeyllä kävimme lounastamassa erinomaisessa seafood-ravintolassa Coupeville-nimisessä kylässä. Odotin koko ajan, että Doc Martin (brittiläisestä draamasarjasta) kävelisi minua vastaan kadulla =) ja välillä oli helppo unohtaa olevansa maailman suurimman meren rannalla, sillä vastaranta oli välillä yhtä lähellä kuin Pyhäjärvellä ainakin.
Lauantainen tutkimusretkemme jatkui lautalla mantereelle Mukilteoon ja sieltä Kirklandin ja mexikolaisravintolan dinnerin kautta takaisin kämpille. Aikaa retkellä kului yhteensä 12 tuntia, joten ihan pienestä pyrähdyksestä ei ollut kysymys, vaikka tuo Olympic-niemimaa näyttää kartalla olevan ihan tässä vieressä ;-)
Laitoimme siis kellon soittamaan lauantaiaamuna jo klo 7 ja suuntasimme ajoissa tien päälle. Aamusella ilma oli kuitenkin vielä niin sumuinen, että siippani jo aiemmin kokemat vuonomaiset maisemat Olympic-niemimaan rannalla jäivät minulta valitettavasti näkemättä.
Saavuimme historialliseen Port Townsendiin niemimaan koilliskulmaan sopivasti klo 11 lauttaa varten. Portilla meille kuitenkin kerrottiin, että ilman varausta klo 11 lauttaan ei enää olisi asiaa, sillä lautta oli jo täynnä. Onneksi todennäköisyys, että mahtuisimme seuraavaan, klo 12.30 lauttaan oli suuri ja niinpä jäimme parkkiin lauttajonoon ja suuntasimme askeleemme historiallisen Port Townsendin keskustaan.
Kaupunki sijaitsi osittain korkean hiekkapenkereen päällä ja oli amerikkalaiseksi pikkukaupungiksi oikein viehättävä oikeasti vanhoine (1800-luvulta olevine) rakennuksineen. Pääkatu sitävastoin oli rakennettu joko täytemaalle rantaan tai sitten aiemmin paikalla olleelle hiekkarannalle. Auringonpaisteesta huolimatta lämpötila jäi viileästä merestä johtuen vain n 54F eli n 12C asteeseen, mutta löysimme rantakadulta varsin cosyn rantakahvilan, josta sai kaiken lisäksi oikein hyvää, tummapaahtoista espressoa siippani iloksi (amerikkalainen kahvi kun on kuulemma normisti ihan hirveää kuraa =) itsekin olin toki ilahtunut lakritsijuuriteestäni, joka oli haudutettu ihan oikeista lakritsijuuren paloista ja oli oikein herkullista.
Puolenpäivän jälkeen jatkoimme matkaamme lautalla Whidbey islandille, joka on noin 40mailia pitkä, kapea saari Seattlen ja Olympic-niemimaan välissä keskellä Pudget soundin pitkänpitkää ja kapeaa merenlahtea (kts. kuva, jossa reittimme merkitty punaisella)
Whidbeyllä poikkesimme Ebey -luonnonpuistossa vähän jaloittelemassa ja ihailemassa upeita merimaisemia kohti avoimempaa Tyyntämerta. Puiston Bluff-polku johdatti meidät huikaisevalle (lue: pelottavalle!) korkeudelle pitkin merenrannassa kohoavaa hiekkapengertä. Muistoksi puistosta saimme paitsi upeita valokuvia, myös sakot, sillä eihän meillä ollut Discover-passia, jolla parkki ja käynti puistossa olisi pitänyt maksaa. Emme kertakaikkiaan tienneet mistä sellainen olisi pitänyt ostaa! No, nyt sellainen on hommattu netistä ja tulevat kansallis- ja luonnonpuistovierailut pitäisi olla hyvinkin pitkälti sillä kuitattu. Toivottavasti ainakin!
Whidbeyllä kävimme lounastamassa erinomaisessa seafood-ravintolassa Coupeville-nimisessä kylässä. Odotin koko ajan, että Doc Martin (brittiläisestä draamasarjasta) kävelisi minua vastaan kadulla =) ja välillä oli helppo unohtaa olevansa maailman suurimman meren rannalla, sillä vastaranta oli välillä yhtä lähellä kuin Pyhäjärvellä ainakin.
Lauantainen tutkimusretkemme jatkui lautalla mantereelle Mukilteoon ja sieltä Kirklandin ja mexikolaisravintolan dinnerin kautta takaisin kämpille. Aikaa retkellä kului yhteensä 12 tuntia, joten ihan pienestä pyrähdyksestä ei ollut kysymys, vaikka tuo Olympic-niemimaa näyttää kartalla olevan ihan tässä vieressä ;-)
Comments
Post a Comment